MINUN KARJALANI

_{Olen Anneli Sarhimaa, Lappeenrannassa syntynyt ja Joensuussa aikuistunut, sukujuuriltani karjalais-savolais-slaavilainen sosiolingvisti ja karjalantutkija. Työni kuljetteli minua 1980- ja 1990-luvun taitteessa Venäjän Karjalassa ja Tverin mailla ja vei vuodesta 2000 elämän evakoksi ensin Alankomaihin ja sitten Saksaan.}

Karjala minussa

Mie rakastin sinnuu kuule silloin

ja taijan rakastaa vieläkin,

kun elämän evakkona

yhä maailmalla kuljeksin.

– Eeva Kilpi, 1972 –

Minun Karjalassani taivas on sininen ja korkealla, järvet ja joet ovat kirkkaita, metsä joskus koivikkoa joskus männikköä mutta yhtä kaikki sukupolvien kulkemien polkujen merkitsemää. Minun Karjalani on mielenmaisemaa ja kyliä ja kaupunkeja kahta puolen rajaa. Se on kohtaamisia ihmisten ja ikiaikaisen pohjoisen luonnon kanssa.

Karjalani on kulkenut mukanani kymmenissä muuttokuormissa asunnosta, kaupungista ja maasta toiseen. Se on samanaikaisesti rajaton ja rajallinen: nykyinen on kasvanut menneisyydestä ja kurkottaa uteliaana tulevaisuuteen.

Blogitekstini ovat henkilökohtaisia, omiin kokemuksiini pohjaavia kirjallisia tuokiokuvia kaikista elämäni Karjaloista ja karjalaisuuden erilaisista ilmenemismuodoista ja merkityksistä. Keskeisiä minua kiehtovia teemoja ovat lähteminen ja palaaminen, mennyt meissä, maisemat ympärillämme ja mielessämme, ajasta ja paikasta riippumaton ihmisyys ja joskus sen puute, minuuden elämänmittainen rakentuminen ja rakennusainekset sekä ihmisten ja yhteisöjen voima ja vapaus valita, käyttävätkö voimaansa rakentavasti vai hajottaakseen.

Näillä kaikilla teemoilla on minun Karjalassani tärkeä osansa, ja niistä on tarkoitukseni myös blogeissa kirjoitella. Toivon kokemuksieni ja muistojeni ja ajatusteni antavan sinulle samaistumisen elämyksiä, hyvää mieltä ja uskoa tulevaisuuteen ja ihmisen mahdollisuuksiin vaikuttaa omalla toiminnallaan Karjaloiden, karjalan ja karjalaisuuden tulevaisuuteen.

Jos haluat saada sähköpostiisi ilmoituksen uuden blogin ilmestyttyä, klikkaa oikealla valikkojen jälkeen olevaa kuvaketta ”W Seurataan Minun Karjalani”.

Olet minun blogissani, ja täällä keskustellaan asiallisesti, rakentavasti ja kunnioittavasti. Jos se ei ole sinun tapasi, jatka matkaasi, minne se sinut vieneekin, ja jätä minut kuljeskelemaan Karjaloideni kaduille ja poluille niiden kanssa, joille karjalaisuus on elämän iloja silloinkin, kun murhe painaa mieltä tai tuntuu ko syän märkänis.