Tänään sunnuntaina 29.11.2020 päättyy ensimmäinen Suomen puolella vietetty Karjalan kielen viikko. Karjalan kieltä ja karjalaksi kirjoittamista ja puhumista on juhlistettu Karjalan kieli eläy -facebooksivulla ja Karjalan Sivistysseuran ajankohtaiskanavalla Uutisčupussa sekä monimuotoisesti eri medioissa: radiossa, televisiossa, sanomalehdissä, twitterissä, vkontaktissa sekä lukuisissa sellaisissa nuorison käyttämissä uusissa medioissa, joiden nimet eivät ole jääneet täti-ihmisen mieleeni, mutta joita nuoret nykyisin kuulemma etupäässä käyttävät.
Suomen puolella vietetyn Karjalan kielen viikon idea lähti kehittymään lokakuun puolivälissä karjalan monitoimiaktivistin Natalia Giloevan ehdotuksesta. On ollut todella hienoa olla alusta asti mukana organisoinnin ydinryhmässä ja tehdä ideasta totta yhdessä Itä-Suomen yliopiston ”kareliaanien” Olga Karlovan, Katerina Paalamon ja Helka Riionheimon, Karjalan Sivistysseuran Eeva-Kaisa Linnan ja Eila Stepanovan sekä Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen puheenjohtajan Tuomo Kondien kanssa. Ydinryhmän yhteydenpito on ollut tiivistahtista. Nyt viikon päättyessä väsymys alkaa kieltämättä jo hiipiä jäseniin meillä kaikilla mutta erityisesti varmaankin Natalialla, Katerinalla ja Olgalla, jotka ovat kantaneet päävastuun tekstien kielentarkastuksesta ja editoinnista. Päällimmäisenä mielessämme läikkyy kuitenkin ilo ja tyytyväisyys.
Karjalan kielen viikko onnistui yli kaikkien odotuksiemme. Pelkästään karjalankielisten tekstien tuottamisen joukkoistamiseen osallistui reilusti yli 40 kirjoittajaa. Tekstejä myös jaettiin eteenpäin innokkaasti, ja facebook-sivun tilastojen mukaan kirjoitukset keräsivät eri kanavia pitkin yli 33 000 lukukertaa. Kirjoituksia tuli kaikilla karjalan kielen päämurteilla, eri puolilta Suomea ja Karjalan tasavaltaa ja joitakin muualtakin maailmasta. Joukkoistamisen haasteeseen vastanneista nuorimmat olivat neljävuotiaita, ja eräs seitsenvuotias oli jo itse kirjoittanut karjalaksi tekstinsä, vastaukset esitettyihin haastattelukysymyksiin. Tärkeää on myös se, että joukkoistamiseen lähti mukaan huomattavan monia Venäjän puolenkin karjalaisia samoin kuin karjalaisia Ruotsista, ja tempaus myös näkyi näiden kolmen maan medioissa.
Karjalaisuus ja ilo mutta myös huoli omasta kielestä ja haikeus ja suru sen menettämisestä yhdistää, ja yhteen hiileen puhaltaessaan mikä tahansa uhanalaista kieltä puhuva yhteisö on vahvempi kuin hajanaisena. Ehkäpä jo ensi vuonna Karjalan kielen viikkoa vietetäänkin samanaikaisesti molemmin puolin rajaa.
Laajemmassa kuvassa karjalaisen kieliyhteisön kannalta tärkeää on se, että kokonaisuutena kaikki nämä kirjoitukset todistavat väkevästi, että karjalan kielellä on Suomessakin olemassa maaperää, josta ammentaa uutta elinvoimaa parempaan tulevaisuuteen. Maaperän olemassaolo ei tietenkään yksin riitä sadon saamiseen, vaan tarvitaan paljon muutakin. Ja onhan siinä maaperässäkin kieltämättä vielä muokkaamista ja kaikenlaisia kiviä yhteisvoimin pois kammettaviksi. Näistä nykyhetken haasteista olen ajatellut kirjoitella joskus myöhemmin toisessa blogissa enemmän.
Karjalan kielen viikon tiimoilta Karjalan kieli eläy -sivustolla julkaistuilla kirjoituksilla on tärkeä yhteiskunnallinenkin rooli. Kirjoittajien teksteillään ja niihin liittyvillä kuvillaan karjalaisuudelle antamat kasvot ovat äärimmäisen sympaattiset. Yhteisön monimurteisuus ja moniäänisyys ovat ensimmäisen kerran ikinä olleet näin näkyvästi esillä paitsi somessa myös Suomen valtamedioissa. Suomalaisen laajan yleisön ymmärrys karjalan kielen merkityksestä ihmisten omana sydämen ja identiteettien kielenä on toivottavasti viikon aikana syventynyt myönteiseen suuntaan, samoin valtamedioiden ymmärrys siitä, että karjalankielisistä karjalaisista Suomessa on totta kai paljon muutakin tietämisen ja kertomisen arvoista kuin julkisuuskuvaa viime vuodet hallinneet kärhämät.
Sillä, mitä jostakin kielivähemmistöstä valtamedioissa kerrotaan ja miten kieltä käytetään uutisoinnissa, on ratkaiseva merkitys sen kannalta, millaisena muut mutta myös itse yhteisöön identifioituvat tuon ryhmän näkevät ja ymmärtävät. Yhteiskunnan rakenne ja kulloinenkin tilanne vaikuttavat median kielenkäyttöön ja median kielenkäyttö takaisinpäin siihen, millaisiksi yhteiskunnalliset olosuhteet muodostuvat ja minkälaisiksi ne yleisesti ymmärretään. Yhteiskunnassa mutta myös itse yhteisön sisällä vallitseva puhekulttuuri eli tavat, jolla kieltä käytetään puhuttaessa ihmisistä ja ihmisryhmistä ja heidän kielistään sekä heijastaa että muovaa käsityksiä tuosta kielestä ja sitä puhuvista ihmisistä.
Jokainen kielenkäyttötilanne – oli se uutinen mediassa tai jonkun ihmisen julkinen esiintyminen, puolijulkinen postaus somessa tai yksityinen keskustelu tai viesti – on lukemattomien kielenkäyttöä koskevien valintojen näyttämö. Ihmisen ja yhteisön mutta myös yhteiskunnan puhekulttuuri muodostuu juuri niistä valinnoista, jotka koskevat sanastoa, kieliopillisia rakenteita ja retorisia ilmaisukeinoja. Jokainen valitsee joka ikisessä tilanteessa, viestiikö asiallisesti vai epäasiallisesti, siivosti vai alatyylisesti, toista kunnioittaen vai vihamielisesti. Sillä on siten suurestikin väliä, millaiseen retoriikkaan yhtäältä mediat ja toisaalta ihmiset itse omassa julkisessa, puolijulkisessa tai yksityisessä kommunikaatiossa turvautuvat ja millaisin kielenkäytön keinoin he asiaansa pyrkivät edistämään.
Kielenkäyttö ja yhteiskunta ovat siis jatkuvassa, ikiaikaisessa dialogissa keskenään: se, miten jostakin puhutaan, yhtäältä riippuu siitä, millainen yhteiskunta on, ja toisaalta samanaikaisesti rakentaa ihmisten käsitystä siitä, millainen yhteiskunta on, mikä on ”oikein”, ”väärin”, ”totta” tai ”fake news”, kuka on ”meidän puolellamme” ja kuka ”meidän vihollisemme”.
Viime aikoina eri alojen tutkijat ovat ilmaisseet huolensa sosiaaliseen mediaan pesiytyneen aggressiivisen puhekulttuurin leviämisestä ja sen yleistymisen laajoista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Psykologit ovat erityisen huolestuneita ihmisistä, jotka omalla kielenkäytöllään rakentavat itselleen vihakeskeisen pienoismaailman, josta heidän voi lopulta olla vaikea päästä pois. Huoli on helppo jakaa, myös siitä, että vastakkainasettelujen kärjistämiseen pyrkivän puhekulttuurin uhreihin kuuluu yleensä myös mahdollisuus aitoon keskusteluun ja yhteistyöhön tärkeiden asioiden edistämisessä silloinkin, kun ihmiset ovat jostakin eri mieltä.
Sananvapaudessa on kyse lain asettamista normeista, siitä, kieltääkö laki jonkin mielipiteen ilmaisemisen jostakin ihmisryhmästä tai ihmisestä vai ei. Puhekulttuuri ja kielelliset valinnat sen sijaan kertovat paljon itse puhujasta.
Jokainen meistä omien kielellisten valintojemme kautta ja avulla luo myös sosiaalisessa mediassa stereotypioita ja normalisoi esimerkiksi juuri käsityksiä siitä, millaisia karjalankieliset ihmiset ovat ja miten heidän puhumaansa kieleen tai heidän vaatimuksiinsa yhteiskunnallisen tuen antamisesta tuon kielen tulevaisuuden rakentamiseen tulee suhtautua. Siksi jokaisella on myös vastuu omista kielellisistä valinnoistaan ja siitä, millaista kuvaa karjalasta ja sen puhujista oman kielenkäyttönsä kautta rakentaa. Sekin on ihan oma valinta, venyttääkö mielipiteen ilmaisemisen oikeutensa lainsäädännön harmaalle alueelle vai sanooko vain sellaista, mitä ei myöhemminkään tarvitse hävetä. Valinta on sekin, julkistaako jokaisen henkilökohtaisen mielipiteensä ihan kaikesta ja kaikista, samoin se, provosoituuko osallistumaan verbaalisen väkivallan käyttöön tai innostaako jotakuta muuta siihen peukuttamalla ja komppailemalla kielenkäyttöä, jollaista ei kuitenkaan toivoisi itsestään tai läheisistään puhuttaessa käytettävän.
Sosiaalinen media sinänsä ei ole hyvä tai paha. Some on juuri sellainen, kuin miksi me sen yhdessä teemme. ”Karjalan kieli eläy on kaikista karjalan kielen murtehista iloiččija ta positiiviseh luatuh kirjuttaja šivušto. – Karjalan kieli eläy on kaikilla karjalan murdehilla ilozeh da pozitiivizeh luaduh kirjuttaja sivusto. – Karjalan kieli eläy on kaikil karjalan murdehil iložah da pozitiivizeh luaduh kirjuttai sivusto.” Karjalan kieli eläy on kaikista karjalan murteista iloitseva ja positiivisella tavalla kirjoittava sivusto.
Karjalan kielen viikko on nyt päättynyt mutta karjala elää – ja sivustokin jatkaa toimintaansa. Tervetuloa ihan kaikki, karjalaiset ja muut, seuraamaan sivun tapahtumia ja osallistumaan karjalan kielen tulevaisuuden rakentamiseen yhteistyön, jakamisen, ilon ja positiivisuuden merkeissä!
MINUN KARJALANI 